Mitä ravintolisän merkintä ”Made in Germany” oikeasti takaa?

Ravintolisän pakkauksessa lukeva ”Made in Germany” kertoo, missä tuotteen viimeinen merkittävä valmistusvaihe tehtiin. Se ei kerro, mistä raaka-aineet ovat peräisin, eikä se tarkoita, että kyseistä tuotetta koskisivat tiukemmat säännöt kuin Puolassa, Portugalissa tai Irlannissa valmistettua. ”EU-sertifioitu” on vielä tyhjempi ilmaus: ravintolisille ei ole olemassa EU:n sertifikaattia, eikä mikään viranomainen hyväksy niitä ennen myyntiin tuloa. Tässä artikkelissa käydään läpi, mitä nämä sanat lain mukaan saavat tarkoittaa, mitä laki todella vaatii jokaiselta ravintolisätehtaalta EU:ssa ja mitkä viisi asiaa voit tarkistaa itse.

Lyhyt vastaus

Kolme eri asiaa sulautuu helposti yhdeksi laatuvaikutelmaksi:

• Alkuperä on tullioikeuden käsite. Tuote on peräisin sieltä, missä sille on tehty ”viimeinen merkittävä ja taloudellisesti perusteltu valmistus tai käsittely” (asetus (EU) N:o 952/2013, 60 artiklan 2 kohta). Raaka-aineet voivat tulla mistä tahansa.
• Vaatimustenmukaisuus on lakisääteinen vähimmäistaso, joka koskee jokaista elintarvikealan toimijaa EU:ssa: rekisteröity laitos, pysyvä HACCP-menettely, jokaisen raaka-aineen jäljitettävyys ja tiedot, jotka eivät johda harhaan.
• Sertifiointi on yksityistä ja vapaaehtoista. Mikään viranomainen ei myönnä ravintolisille ”EU-sertifioitu” -merkkiä. Olemassa olevat järjestelmät sertifioivat tehtaan, eivät sinun purkkiasi.

Pakkauksen maininta maasta koskee näistä kolmesta vain ensimmäistä. Se ei ole oikotie kahteen muuhun.

Vähimmäistaso, joka koskee jokaista EU:n ravintolisätehdasta

Oli laatikon kyljessä mikä lippu tahansa, EU:ssa toimivalla elintarvikeyrityksellä on samat perusvelvollisuudet.

Laitoksen on oltava viranomaisen tiedossa

Jokaisen elintarvikealan toimijan on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle kaikista määräysvallassaan olevista laitoksista, joissa harjoitetaan elintarvikkeiden tuotantoa, jalostusta tai jakelua, jotta laitos rekisteröidään, ja pidettävä nämä tiedot ajan tasalla (asetus (EY) N:o 852/2004, 6 artiklan 2 kohta).

Käytössä on oltava HACCP-järjestelmä

Toimijoiden on ”laadittava, toteutettava ja ylläpidettävä pysyvää menettelyä tai pysyviä menettelyjä, jotka perustuvat HACCP-periaatteisiin” (asetus (EY) N:o 852/2004, 5 artiklan 1 kohta). Periaatteet luetellaan 5 artiklan 2 kohdassa: tunnista vaarat, määritä kriittiset hallintapisteet, aseta niille kriittiset rajat, seuraa rajojen noudattamista, määrittele korjaavat toimet, todenna järjestelmän toimivuus ja pidä kirjaa tavalla, joka on oikeassa suhteessa yrityksen kokoon. Menettely on tarkistettava aina, kun tuote tai prosessi muuttuu.

Jokaisen raaka-aineen on oltava jäljitettävissä

Toimijoiden on pystyttävä tunnistamaan, kuka on toimittanut niille elintarvikkeen tai elintarvikkeeseen lisättäväksi tarkoitetun aineen, ja niillä on oltava järjestelmät, joilla ne tunnistavat yritykset, joille ne ovat itse toimittaneet tuotteita. Tiedot on annettava viranomaisille pyynnöstä (asetus (EY) N:o 178/2002, 18 artiklan 2 ja 3 kohta).

Juuri tämä osa on aidosti rauhoittava, ja juuri tähän ”Made in Germany” ei lisää mitään. Rekisteröity laitos, HACCP-suunnitelma ja jäljitettävyys yhden askeleen taakse ja yhden eteenpäin ovat perustaso jokaisessa jäsenvaltiossa.

Mitä ”made in” juridisesti tarkoittaa

Alkuperällä on määritelmä, eikä se ole intuitiivinen. Kokonaan yhdessä maassa tuotetut tavarat ovat peräisin sieltä. Jos tuotantoon on osallistunut useampi kuin yksi maa, tavaroiden ”katsotaan olevan peräisin siitä maasta tai siltä alueelta, jossa niille on suoritettu tähän tarkoitukseen varustetussa yrityksessä viimeinen merkittävä ja taloudellisesti perusteltu valmistus tai käsittely, joka on johtanut uuden tuotteen valmistukseen tai edustaa merkittävää valmistusastetta” (asetus (EU) N:o 952/2013, 60 artikla).

Lue tuo uudelleen ravintolisä mielessäsi. Kivennäissuolat, aminohapot ja vitamiinimuodot ovat maailmanlaajuisia raaka-ainehyödykkeitä. Aasiassa syntetisoitu magnesiumyhdiste, joka sekoitetaan ja kapseloidaan Euroopassa, on tuote, jonka raaka-aineet ovat aasialaisia ja jonka viimeinen käsittelyvaihe on eurooppalainen. Pakkauksen lause ja toimitusketju vastaavat kahteen eri kysymykseen.

Se, ylittääkö tietty vaihe 60 artiklan 2 kohdan riman, on tulliviranomaisen arvio eikä markkinoinnin päätös. Valmiin tuotteen pelkkä uudelleenpakkaaminen on heikko tapaus, aito valmistusvaihe on vahva. Ostajalle rehellinen tulkinta on kapea: maan nimi kuvaa ketjun loppua, ei koskaan sen kokonaisuutta.

Milloin maa on ylipäätään mainittava pakkauksessa

Useimmissa ravintolisissä sitä ei tarvitse mainita. Alkuperämaan tai lähtöpaikan ilmoittaminen on pakollista ”silloin, kun sen ilmoittamatta jättäminen voisi johtaa kuluttajaa harhaan elintarvikkeen todellisen alkuperämaan tai lähtöpaikan suhteen, erityisesti jos elintarvikkeen mukana seuraavat tiedot tai etiketti kokonaisuudessaan muutoin antaisivat ymmärtää, että elintarvikkeen alkuperämaa on toinen” (asetus (EU) N:o 1169/2011, 26 artiklan 2 kohdan a alakohta).

Alkuperän ilmoittaminen on siis yleensä vapaaehtoista, ja siitä tulee pakollista juuri silloin, kun pakkaus muilta osin vihjaa alkuperään. Liput, kansalliset värit, saksankielinen etupaneeli ja düsseldorfilainen osoite voivat yhdessä luoda alkuperävaikutelman, joka on sen jälkeen joko oikaistava tai vahvistettava.

Vapaaehtoisesta ilmoittamisesta seuraa toinen velvollisuus. Jos elintarvikkeen alkuperä ilmoitetaan eikä se ole sama kuin sen pääainesosan alkuperä, etiketissä on myös ilmoitettava pääainesosan alkuperä tai mainittava, että se on eri (26 artiklan 3 kohta). Kun brändi painaa pakkaukseen maan, se ottaa itselleen velvoitteita eikä koristele laatikkoa.

Kaiken tämän taustalla on 7 artiklan 1 kohdan a alakohta: elintarviketiedot eivät saa johtaa harhaan elintarvikkeen luonteen, koostumuksen, alkuperämaan, lähtöpaikan tai valmistusmenetelmän suhteen. Tuo yksi virke on syy siihen, että ympäripyöreä alkuperän sanamuoto on oikeudellinen riski eikä nokkela kiertotie.

Saksalainen osoite ei ole alkuperäväite

Jokaisessa pakkauksessa on jonkin yrityksen nimi. Nimellä on täsmällinen oikeudellinen tehtävä: elintarviketiedoista vastaa se elintarvikealan toimija, jonka nimellä elintarviketta markkinoidaan, tai jos kyseinen toimija ei ole sijoittautunut kyseiselle alueelle, maahantuoja (asetus (EU) N:o 1169/2011, 8 artiklan 1 kohta). Tämän toimijan on varmistettava, että tiedot ovat olemassa ja että ne pitävät paikkansa (8 artiklan 2 kohta).

Toisin sanoen osoite vastaa kysymykseen ”kuka on vastuussa ja minne valitan”. Se ei vastaa kysymykseen ”missä tämä on valmistettu”. Saksalainen yritys voi täysin laillisesti markkinoida muualla valmistettua tuotetta. Se ei sen sijaan saa antaa pakkauksen vihjata muuta, sillä juuri siihen 7 artikla ja 26 artiklan 2 kohdan a alakohta puuttuvat.

”EU-sertifioitu” ei ole sertifikaatti

Ravintolisät ovat elintarvikkeita eivätkä lääkkeitä, eikä niille ole ennakkohyväksyntää. Direktiivi 2002/46/EY yhdenmukaistaa säännöt, ja ainoa rekisteröinnin kaltainen velvollisuus, jonka se sallii jäsenvaltioiden asettaa, on ilmoitus: jäsenvaltio ”voi vaatia valmistajaa tai tuotteen alueellaan markkinoille saattavaa henkilöä ilmoittamaan markkinoille saattamisesta toimivaltaiselle viranomaiselle toimittamalla sille mallikappaleen tuotteessa käytetystä etiketistä” (10 artikla).

Saksa käyttää tätä mahdollisuutta. Nahrungsergänzungsmittelverordnungin mukaan sen, joka saattaa ravintolisän markkinoille valmistajana tai maahantuojana, on tehtävä ilmoitus Bundesamt für Verbraucherschutz und Lebensmittelsicherheit -virastolle viimeistään ensimmäisen markkinoille saattamisen yhteydessä ja toimitettava mallikappale käytetystä etiketistä (NemV 5 §:n 1 momentti). BVL välittää ilmoituksen ministeriölle ja osavaltioiden elintarvikevalvontaviranomaisille (5 §:n 3 momentti).

Huomaa, mikä ilmoitus on: etiketti päätyy mappiin. Kukaan ei testannut tuotetta, kukaan ei hyväksynyt koostumusta, eikä mitään sellaista myönnetty, jota brändi voisi totuudenmukaisesti kutsua EU-sertifikaatiksi. Jokainen pakkaus tai tuotesivu, joka lupaa ”EU:n hyväksymä” tai ”EU-sertifioitu”, käyttää sanoja, joilla ei ole oikeudellista vastinetta.

Ravintolisiä ei valmisteta lääkkeiden GMP:n mukaan

Kirjainyhdistelmällä GMP on paljon painoarvoa, ja suurin osa siitä on lainattua. EU-oikeudessa yksityiskohtaiset hyvän tuotantotavan ohjeet, jotka on koottu EudraLexin niteeseen 4, koskevat ihmisille ja eläimille tarkoitettuja lääkkeitä. Ravintolisille ei ole vastaavaa sitovaa EU:n GMP-säännöstöä: niiden valmistusta sitovasti ohjaava laki on elintarvikehygienialainsäädäntö eli asetus (EY) N:o 852/2004 ja sen HACCP-vaatimus.

Elintarvikkeille on olemassa tiukempiakin valmistusstandardeja, ja ne ovat yksityisiä, vapaaehtoisia ja valmistajan itsensä maksamia. FSSC 22000 on yksi laajasti käytetyistä järjestelmistä, ja muut toimivat samalla tavalla. Tämä ei ole moite. Hyvin hoidettu järjestelmäauditointi on merkityksellinen asia. Se tarkoittaa vain, että väite ”GMP-sertifioitu” tai ”sertifioitu tuotantolaitos” on yksityisen järjestelmän väite eikä valtion takuu, ja sen mukana pitäisi tulla ne tiedot, joilla asian voi tarkistaa: mikä järjestelmä, mikä toimipaikka, mikä sertifikaatin numero, mikä soveltamisala ja mihin asti voimassa. Sertifikaatti kattaa tehtaan auditointijakson ajan. Se ei kerro mitään kädessäsi olevasta purkista, ja juuri sitä varten on erän analyysitodistus.

Kuka tosiasiassa valvoo ja kuinka usein

Viranomaisvalvonta on todellista, ja se perustuu riskeihin eikä kaiken kattavaan tarkastamiseen. Toimivaltaisten viranomaisten ”on suoritettava virallista valvontaa kaikkien toimijoiden osalta säännöllisesti, riskiperusteisesti ja riittävän usein”, ja huomioon on otettava tunnistetut riskit, tiedot, jotka viittaavat siihen, että kuluttajia saatetaan johtaa harhaan muun muassa alkuperämaan tai valmistusmenetelmän suhteen, toimijan aiempi toiminta sekä toimijan omien tarkastusten luotettavuus, mukaan lukien yksityiset laadunvarmistusjärjestelmät (asetus (EU) 2017/625, 9 artiklan 1 kohta).

Tästä seuraa kaksi rehellistä johtopäätöstä. Kukaan ei tarkasta jokaisen ravintolisän jokaista erää. Ja uskottava yksityinen sertifiointi voi vähentää sitä huomiota, jonka viranomainen kohdistaa toimipaikkaan, mikä on yksi käytännön syy näiden järjestelmien olemassaololle.

Viisi asiaa, jotka voit tarkistaa viidessä minuutissa

1. Etsi vastuullinen toimija. Pakkauksessa oleva yrityksen nimi ja osoite kertovat, kuka on oikeudellisesti vastuussa pakkauksen tiedoista (8 artiklan 1 kohta). Jos EU-osoitetta ei ole, tuotetta saattaa markkinoille joku, jota et helposti tavoita.
2. Lue verbi, älä maan nimeä. ”Valmistettu”, ”tuotettu”, ”pakattu”, ”pullotettu”, ”laboratoriotestattu” ja ”suunniteltu” ovat kuusi eri väitettä. Vain kaksi ensimmäistä kertoo mitään valmistuksesta.
3. Kysy, mistä raaka-aine on peräisin. Tavanomaisten ravintoaineiden kohdalla tämä on aiheellinen kysymys, johon on täsmällinen vastaus. Brändi, joka ei osaa kertoa, mistä sen magnesiumyhdiste tai vitamiinimuoto on hankittu, ei tunne omaa toimitusketjuaan.
4. Pyydä sertifikaattia, älä tyydy logoon. Järjestelmän nimi, toimipaikan osoite, sertifikaatin numero, soveltamisala ja voimassaolon päättymispäivä. Logo ilman näitä viittä tietoa on pelkkä kuva.
5. Pyydä erän paperit. Pakkauksesi eränumero on avain: mitä testattiin, missä laboratoriossa ja mitä spesifikaatiota vasten. Tämä on ainoa asiakirja, joka koskee sinun tuotettasi eikä jotakin rakennusta. Oppaamme analyysitodistuksen lukemiseen kertoo, mitä hyvä todistus sisältää, ja artikkelimme siitä, mitkä etiketin sanat on määritelty laissa, käy läpi loput etupaneelista.

Miten tämä koskee omia etikettejämme

Emme painata pakkauksiin ”Made in Germany”, eikä tämä artikkeli ole tapa vihjata siihen. Näin sivuillamme todella lukee, ja tämän verran kukin ilmaus on arvoinen:

• ”Laboratoriotestattu Saksassa” Magnesium 7-in-1 -tuotteemme ja muiden tuotesivujemme yhteydessä kertoo, missä testaus tehdään. Se ei ole valmistuksen alkuperää koskeva väite, eikä sitä pidä lukea sellaisena.
• ”Riippumattomasti laboratoriotestattu” tarkoittaa, ettei testausta tee se taho, joka myy sinulle tuotteen. Sen rehellinen rajoitus on se, ettemme julkaise eräkohtaisia todistuksia, joten ulkopuolelta katsottuna kyse on lupauksesta eikä asiakirjasta. Jos haluat paperit omistamastasi purkista, lähetä eränumerosi osoitteeseen info@notfortomorrow.com.
• ”Toimitus EU:n sisällä kahdesta neljään päivään” on logistiikkaa. Se kertoo, mistä paketti lähtee, ei mitään muuta.
• Vontix GmbH, Düsseldorf on 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vastuullinen elintarvikealan toimija. Kyseessä on vastuuosoite, ei tehtaan osoite.

Rehellinen aukko kannattaa sanoa ääneen: tämä artikkeli ei kerro, missä kukin tuotteemme valmistetaan, koska emme aio julkaista tässä maata, jota emme ole dokumentoinut sinulle kunnolla. Kysy meiltä tuotteen nimellä, niin vastaamme täsmällisesti. Kun sovellamme omaa viiden minuutin testiämme itseemme, läpäisemme kohdat yksi, kaksi ja neljä ja epäonnistumme tällä hetkellä kohdassa viisi kaikkien niiden osalta, jotka eivät ole lähettäneet meille sähköpostia. Se on todellinen puute, ja kirjoitamme sen mieluummin auki kuin kaunistelemme sitä. Jos haluat laajemman oikeudellisen kuvan siitä, mitä ravintolisä saa olla ja mitä se ei saa olla, artikkelimme ravintolisän ja lääkkeen erosta käsittelee luokittelupuolta.

Usein kysytyt kysymykset

Onko ”Made in Germany” parempi kuin ”Made in the EU”?

Ei oikeudellisesti. Sitovat vaatimukset eli laitoksen rekisteröinti, HACCP, jäljitettävyys ja harhaanjohtamattomat tiedot ovat samat koko EU:ssa. Jäsenvaltioiden välillä vaihtelee se, mikä kansallinen viranomainen valvontaa hoitaa ja miten se priorisoi sitä asetuksen (EU) 2017/625 9 artiklan nojalla. Käsittele maan nimeä tietona viimeisestä käsittelyvaiheesta, älä laatuluokituksena.

Tarkoittaako ”Made in Germany”, että raaka-aineet ovat saksalaisia?

Ei. Alkuperä määräytyy viimeisen merkittävän käsittelyn mukaan (asetus (EU) N:o 952/2013, 60 artiklan 2 kohta), joten pakkauksessa voi lukea maan nimi, vaikka sen ravintoaineet olisi syntetisoitu tai uutettu aivan muualla. Jos ainesosan alkuperä on sinulle tärkeä, kysy ainesosasta sen sijaan, että luet laatikon etupuolta.

Onko ravintolisille olemassa EU:n hyväksyntää tai EU-sertifikaattia?

Ei. Ennakkohyväksyntää ei ole. Jäsenvaltiot voivat vaatia ilmoitusta ja mallietikettiä direktiivin 2002/46/EY 10 artiklan nojalla, minkä Saksa on toteuttanut NemV:n 5 §:ssä. Ilmoitus kirjaa, että tuote on olemassa. Se ei testaa, hyväksy eikä sertifioi sitä.

Mitä ”GMP-sertifioitu” tarkoittaa ravintolisässä?

Yleensä sitä, että tuotantolaitoksella on yksityisen järjestelmän sertifikaatti tai EU:n ulkopuolisen viitekehyksen mukaan myönnetty sertifikaatti. EU:n GMP-säännöt EudraLexin niteessä 4 koskevat lääkkeitä. Kysy ravintolisän kohdalla, mikä järjestelmä, mikä toimipaikka ja mikä sertifikaatin numero, ja tarkista sitten, että soveltamisala kattaa ostamasi tuotetyypin.

Tarkoittaako saksalainen yritysosoite, että tuote on valmistettu Saksassa?

Ei. Osoite kertoo, kuka toimija vastaa elintarviketiedoista (asetus (EU) N:o 1169/2011, 8 artiklan 1 kohta). Se voi täysin laillisesti olla muualla valmistetussa tuotteessa. Laki ei salli sitä, että pakkauksen kokonaisvaikutelma luo mielikuvan alkuperästä, jota tuotteella ei ole, ja juuri silloin alkuperämerkinnästä tulee pakollinen 26 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla.

Jos brändi vain täyttää kapselit Saksassa, saako se silti sanoa ”Made in Germany”?

Se riippuu siitä, lasketaanko vaihe viimeiseksi merkittäväksi ja taloudellisesti perustelluksi käsittelyksi, jonka tuloksena syntyy uusi tuote tai joka on tärkeä valmistusvaihe (60 artiklan 2 kohta). Pelkkä uudelleenpakkaaminen on heikko tapaus, aito valmistusvaihe on vahva, ja arvio tehdään tuotekohtaisesti. Ostajana et voi ratkaista asiaa ulkopuolelta, ja juuri siksi hyödyllinen kysymys koskee ainesosaa ja erän papereita eikä itse ilmausta.

Lopputulema

Ravintolisän maamerkintä on tullisääntöjen nojalla tehty kapea tosiasiaväite toimitusketjun loppupäästä, ja useimmissa tapauksissa se on vapaaehtoinen. ”EU-sertifioitu” ei ole mikään kategoria. EU takaa todellisuudessa vähimmäistason: rekisteröidyn laitoksen, pysyvän HACCP-järjestelmän, jäljitettävyyden molempiin suuntiin, tiedot, jotka eivät johda harhaan, ja riskiperusteisen viranomaisvalvonnan. Kaikki tämän tason yläpuolella on joko yksityinen sertifikaatti tehtaasta tai eräkohtainen asiakirja sinun purkistasi. Pyydä näitä kahta nimeltä, niin markkinointisanoilla lakkaa olemasta merkitystä.

Lähteet

1. Regulation (EU) No 952/2013 (Union Customs Code), Article 60: Acquisition of origin, Euroopan parlamentti ja neuvosto, 2013.
2. Regulation (EC) No 852/2004 on the hygiene of foodstuffs, Article 5: Hazard analysis and critical control points, Euroopan parlamentti ja neuvosto, 2004.
3. Regulation (EC) No 852/2004, Article 6: Official controls, registration and approval, Euroopan parlamentti ja neuvosto, 2004.
4. Regulation (EC) No 178/2002 (General Food Law), Article 18: Traceability, Euroopan parlamentti ja neuvosto, 2002.
5. Regulation (EU) No 1169/2011 on food information to consumers, Article 7: Fair information practices, Euroopan parlamentti ja neuvosto, 2011.
6. Regulation (EU) No 1169/2011, Article 8: Responsibilities, Euroopan parlamentti ja neuvosto, 2011.
7. Regulation (EU) No 1169/2011, Article 26: Country of origin or place of provenance, Euroopan parlamentti ja neuvosto, 2011.
8. Directive 2002/46/EC on food supplements, Article 10: notification of placing on the market, Euroopan parlamentti ja neuvosto, 2002.
9. Nahrungsergänzungsmittelverordnung (NemV) § 5: Anzeige, Bundesministerium der Justiz, Saksa.
10. Regulation (EU) 2017/625 on official controls, Article 9: General rules on official controls, Euroopan parlamentti ja neuvosto, 2017.
11. Food supplements, Euroopan komissio, terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosasto.
12. EudraLex Volume 4: EU guidelines for good manufacturing practice for medicinal products for human and veterinary use, Euroopan komissio.
13. FSSC 22000 food safety certification scheme, Foundation FSSC.

Huomautus oikeudellisista linkeistä: EUR-Lexin sivusto palauttaa automaattisiin pyyntöihin tyhjän vastauksen, joten yllä olevat EU-säädökset on linkitetty legislation.gov.uk-peilipalvelun kautta, joka toistaa kunkin artiklan tekstin. Jokainen säädös on nimetty kokonaisuudessaan, jotta voit hakea sen suoraan EUR-Lexistä. Siltä osin kuin peilipalvelu näyttää vuoden 2020 jälkeisiä Yhdistyneen kuningaskunnan muutoksia, tässä on käytetty ainoastaan siteerattujen säännösten muuttamatonta sisältöä.

Kirjoittanut NOTFORTOMORROW Editorial Team. Tämä artikkeli käsittelee merkintä- ja elintarvikelainsäädäntöä eikä ole oikeudellista neuvontaa.